keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Rauha Potchissa

 Tällä kertaa täältä Etelä-Afrikan auringon alta kertoo kuulumisiaan PT-opiskelija Maria. Päivät ja viikot ovat kuluneet nopeasti isolla sykkeellä koulun ja urheilun parissa. Viimeiset päivät ovat olleet poikkeuksellisen rauhallisia sillä suurin osa energisestä porukastamme suuntasi pidennetylle viikonloppulomalle Kapkaupunkiin. Hieman alkaa täällä hiljaisuudessa tyttöjä olla jo ikävä... Onnekseni, tänne Potchiin harjoitusleirille tulleet, yleisurheilumaailman ja oman elämänsä sankaripojat ottivat minut  ’’huostaansa’’ ja nyt on tämä tyttö kyllä ruokittu ja ulkoilutettu hyvin sekä erinomaisella ammattitaidolla.


Treeniolosuhteet ovat täällä Potchissa huikeat. Itse paikka tuo jo lisäbuustia harjoitteluun ja treenimotivaatioon.  Mm. 400m kiertävä nurmikenttärata, punttisali sekä hyvät juoksumaastot ovat täällä joka tytön ja pojan unelma. Itse juoksijana olen nauttinut nurmikentällä ja maastossa treenailemisesta, mutta myös salilla on uskaltauduttu käydä näyttäytymissä sekä samalla rautaa nostamassa yhdessä opiskelijaystävien ja koutsien kanssa. Hupaisan ja kovan etsinnän jälkeen alkaa kestävyysjuoksijan biceps brachiikin jo löytymään…

Koulu jatkui tiistaina ja tänään oli laajan tehtävän palautuspäivä. Tällä viikolla meille on luennoitu mm. eri sykealueilla harjoittelusta.

Maria Valtanen 

torstai 22. tammikuuta 2015

Jylhäkalliota etsimässä



 Heippa!
Olette saaneet lukea miten täällä Potchissa urheillaan, eletään opiskelijaelämää ja otetaan aurinkoa. Vaikka meillä onkin arjet täynnä urheilua ja luentoja, niin viikonloppuisin meillä on mahdollisuus tutustua Etelä-Afrikan hienoimpiin paikkoihin ja paikalliseen elämään.
Viime sunnuntaina toteutui oma pitkäaikainen haaveeni, kun päätimme lähteä pienellä ryhmällä safarille Pilanesbergin luonnonpuistoon. Potchissa on muutama firma, jotka järjestävät matkoja Etelä-Afrikan hienoimmille nähtävyyksille ja kaupunkeihin. Meidät haki oma kuljettaja aamuseitsemältä ja ajomatkaa meillä oli noin kaksi tuntia valtavien maissi- ja lehmäpeltojen, pienten kylien ja slummien ohi Pilanesbergiin.


Osa matkustajista nukkui ja osa tarkkaili innokkaana auton ikkunasta maisemia ottaen samalla kuvia. Suurin osa teistä on täällä niin kuoppaisia, että selkeiden kuvien ottaminen oli haastavaa.
Perillä olimme korkeiden ja vihreiden kukkuloiden keskellä. Ympärillämme oli hiljaista ja vieno tuuli puhalsi meitä viilentäen sopivasti samalla, kun aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta.  Kuljettajamme ajoi meidät vartioidun portin läpi 570km2 alueelle, jossa eläimet elävät. 

Pilanesbergilla on kiehtova historia sillä miljoonia vuosia sitten räjähtänyt tulivuori tekee alueesta suurimman vulkaanisen kompleksin ja geologisilta ominaisuuksiltaan harvinaisen. Lisäksi se on yksi harvoista maailman monista luonnonpuistoista, joka on aidattu ja jonne noin 6000 eläintä on alkujaan erikseen siirretty. Tämä suuri, myönteistä palautetta ja arvostusta saanut operaatio osoittautui onnistuneeksi ja puisto on säilyttänyt alueen täysin alkuperäisessä kunnossa siitä lähtien, kun se avattiin 1981.
Alueella kiertää yksi asfaltoitu tie ja useita kapeampia, sokkeloisia luonnonteitä, jossa vierailijat voivat ajaa omilla autoillaan. Mekin lähdimme ajamaan tietä hitaasti eteenpäin tarkkaillen herkeämättä ympäristöä villieläinten varalta vuoroin kiikareilla ja vuoroin kameroilla. Oli ehdottoman tärkeää pysyä autoissa, eikä saanut kurkottaa liikaa ikkunoista.
Autossa oli jännittynyt ja innostunut tunnelma, ja vilkas puheensorina oli vaihtunut kuiskaukseksi. Aina, kun joku meistä huudahti näkevänsä seeproja, elefantteja, kirahveja tai villisikoja, pysäytti kuski auton ja pääsimme rauhassa ottamaan niin paljon kuvia kun halusimme.
Suurin osa eläimistä oleili lähellä ajotietä, koska se suojaa paremmin petoeläimiltä kuin muu ympäristö, ja väillä seeprat ja puhvelit juoksivat jopa automme edessä. Kuski kiersi meitä kukkuloiden ja järvien ohi puiston keskelle, johon on rakennettu pieni taukopaikka ruokailulle. Taukopaikassa pystyi myös ostamaan paikallisten käsitöitä, maalauksia ja koruja. Tarjoilija suositteli meille strutsiburgeria, mikä oli suosittua ja lisäksi liha oli tuoretta, vähärasvaista ja luomua. Ruoka oli erinomaista ja pienen jaloittelun ja ostosten jälkeen ajoimme takasin lähtöpaikalle, jossa vaihdoimme ajoneuvon viralliseen safarijeeppiin ja kuskimme vaihtui paikalliseen asiantuntijaan. Auto oli korkea ja ikkunaton, ja pääsimme istumaan pehmeillä tuoleilla kymmenen muun matkailijan kanssa.
Ajelimme hurjia teitä jyrkästi ylös ja alas ilman virratessa voimakkaasti auton läpi. Välillä tuntui kuin olisi ollut vuoristoradassa. Safarin edetessä aurinko alkoi laskea ja eläimiä tuli nähtyä enemmän. Näimme myös sarvikuonon poikasineen mutta leijonia ja muita kissaeläimiä ei valitettavasti tullut vastaan. Siitä huolimatta parhaiten on jäänyt mieleen hetki, kun ajelimme tyynen järven rannalla, auringon laskiessa kukkuloiden taakse ja taivaan täyttyessä punaisen eri sävyistä. Olisi tehnyt mieli jäädä siihen paikkaan ja hetkeen vielä moneksi tunniksi, mutta illan pimetessä myös meidän turvallisuus saattoi olla vaarassa, kun petoeläinten saalistusaika alkoi olla parhaimmillaan. Pimeässä emme muutenkaan enää nähneet muutamaa metriä pidemmälle ja kuvaaminen oli mahdotonta.

Olimme kiertäneet safarilla lähes kymmenen tuntia ja koko ryhmämme oli väsynyt mutta onnellinen. Päivä oli ollut ikimuistoinen ja jännittävä ja jokaiselta meiltä löytyi vähintään satoja ellei tuhansia kuvia. Pääsimme turvallisesti takaisin Potchiin ja seuraava päivä alkoi jälleen pirteällä aamutreenillä ja kaikkien kuvien läpikäymisellä ja vaihteluilla.

Pt-opiskelija Sara

maanantai 19. tammikuuta 2015

This is Africa!

Helou! No nyt ensimmäistä kertaa blogia kirjoitellaan poikien kämpiltä. Reissua alkaa olla takana pian kolmisen viikkoa ja hyvin kulkee. Toki ensimmäinen viikko meillä pojilla olikin yhtä selviytymistaistelua. Arpaonni oli suonut meille koko Astro Villan kylän surkeimman kämpän. Ekaan viikkoon ei suihkusta tullut kuin kylmää vettä. Myöskään puhdistettua juomavettä ei siihen tarkoitetusta hanasta tippunut (ei tosin jaksettu asiasta pahemmin ilmotellakaan). Muutaman päivän jälkeen huomattiin vielä että talon kulmalla olevassa rännissä asustaa lauma paikallisia tappaja-ampiaisia, joiden vihamielisyyden meidän Alex sai heti maistaa astuttuaan liian lähelle pesää. Siitä sisuuntuneena seuraavana iltana hämärän tullen yhdessä luotiin sotasuunnitelma ja savustettiin herhiläiset pois. Vesikin rupesi pian kulkemaan, kun paikallinen putkimies kävi hieman "remppaamassa". Siinä olikin seuraamista, kun äijä konttasi pesuhuoneessa ja vaimo sekä lapset istuskeli meidän keittiössä.
Joku komia kuva
Täällä Etelä-Afrikassa on kuulemma tapana jonkin verran grillata iltaisin sapuskoja. Ollaan pyritty poikien kanssa pitämään siitä perinteestä kiinni. En kyllä ennen ole tavannut yhtä kovaa grillaajaa, kuin tämä meidän "Lähi-idän Gordon Ramsay". Ei taida olla kovin montaa iltaa ettei olisi hiilet ollut kuumana meidän etupihalla. Tätä menoa taitaa grillin ritilä kulua puhki ennen helmikuun loppua. Täytyy varmaan istuttaa ensi kesäksi itsellekin takapihalle samanlainen grilli, eihän ilman sitä muuten enää pärjää.
Grilli kuumana
Opiskeltu täällä myös ollaan. Tähän asti aiheet ei vielä valtavasti ole aiheuttanut pään vaivaa ja aika leppoisasti ollaan opiskelun suhteen edetty. Ensi viikolla olisi tulossa In Body -mittaukset sekä muita testejä. Saa nähdä kuinka Cooperin testi liikahtaa. J-P on luvannut lähteä "jänistämään" 3500m vauhtia ja voi olla, ettei siinä kyydissä enää kauaa roikuta. Hyvin menneen anatomian tentin johdosta saatiin palkinnoksi rasvaprosentin mittaukseen tarkoitetut pihdit, joilla ollaan jo vähän rasvoja toisilta mittailtu. Perustettiin sitten meidän kämpille Astro Villan virallinen rasva% mittauspiste, mutta kävijämäärä on pysytellyt yllättävän matalalla vaikka hinta ollaan laskettu 10:een randiin per mittaus. Tiedä sitten mistä moinen johtuu?!
Löytyykö sitä rasvaa?
Treeniolosuhteet täällä Potchefstroomissa on kyllä viimesen päälle kunnossa. Salilla ja nurtsikentällä ollaan treenailtu melkeinpä joka päivä. On siellä näkynyt vähä kovemman luokan urheilijoitakin, mutta hyvin me ollaan siellä seassa pärjätty.


-Niko Niemi 

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Terkkuja Potchista! Hälsningar från Potchefstroom!



Tällä kertaa blogia kirjoittelee kaksi kolmiloikkaajatyttöä. Toinen meistä (Essi) on kouluttajana PT- kurssilla ja toinen (Sanna) on parin viikon harjoitusleirillä täällä. Me loikkaajatytöt olemme siis saaneet nauttia toistemme seurasta täällä lämpimässä Potchissa niin treeneissä kuin treenien ulkopuolellakin viettäen kämppiselämää kiiltokuvia vaihdellen ja puuhaten muitakin kivoja tyttöjen juttuja. Essin ollessa koulutushommissa on Sanna joutunut sen ajan järjestelemään kiiltokuvia yksikseen. 

Olemme olleet todella tasaväkisiä kilpakumppaneita jo useita vuosia ja paremmuus välillämme on ratkottu kisoissa tavallisimmin 1-3 sentin erolla. On ollut supermukavaa ja meille molemmille todella hyödyllistä treenata yhdessä nyt pari viikkoa ja ”vapaa-ajallakin” juttu on luistanut totutun hyvään malliin. Olemme kyllä ennenkin leireilleet ja tehneet joitakin treenejä yhdessä, mutta uutena aiempaan nyt olemme tehneet oikeastaan joka ikisen treenin yhdessä. Olemme tulleet siihen tulokseen, että tällaista yhteistyötä pitää ehdottomasti tehdä jatkossakin. Sen verran loistavaa on meininki ollut kaikin puolin. 

Essille tämä on jo kolmas kerta täällä Potchissa, mutta Sannalle kerta on ensimmäinen ja hän kertoo nyt vähän tarkemmin ajatuksistaan.
Tyttöjen yhteisvedot
Sanna:
Tulin leirille tänne Potchiin, jotta saisin vaihtelua kotikaupunkini Vaasan jokapäiväisiin treeniympäristöihin. Koin sekä lämmön että Potchin loistavat treenipaikat houkutteleviksi. Tietysti myös hyvä treeniseura oli yksi suurimmista syistä miksi päätin leirille lähteä.
Leiri on minun osaltani paketissa ja nyt voin ilokseni todeta, että oli hyvä päätös lähteä tänne. HPI:n nurmikenttä, hyppypaikat sekä punttisali kylmäaltaineen ovat kaikki ihan huippuluokkaa ja koko ympäristö on harjoittelun kannalta inspiroiva. Kokonaisuudessaan leirini sujui suunnitelmien mukaan ja olen saanut keskittyä tärkeimpiin asioihin: treenaamiseen, nukkumiseen ja syömiseen, täydellistä. Viime viikolla poikkesimme kuitenkin kerran edellä mainituista päivärutiineista ja kävimme moikkaamassa pieniä ja suuria leijonia, ollaanhan sitä sentään Afrikassa. Vielä yksi tärkeä asia, olen oppinut suomenkielistä huumoria ihan uudella tasolla täällä ollessani, kiitos siitä kämppiksilleni! Nyt on aika lähteä kotiin ja onnistuneen leirin jälkeen on motivaatio korkealla aloittaa hallikilpailukausi parin viikon kuluttua.
Sanna hyppää ja Essi seuraa

Sami huoltaa

Sanna, Essi ja pikkuleijona

Och samma på svenska...

Den här gången är bloggen tvåspråkig och skrivs av två trestegshoppande tjejer. En av oss (Essi) är en av PT-kursens lärare medan den andra (Sanna) är här på ett par veckors träningsläger. Vi trestegshoppare har alltså fått njuta av varandras sällskap både på och utanför plan. Som rumskamrater har vi också haft tid med andra gemensamma intressen, rykten går om att många glansbilder blivit bytta under de gångna veckorna. Då Essi undervisat har Sanna dock fått beundra glansbilderna ensam.
Essi och Sanna i HPI
Vi har under många års tid resultatmässigt varit mycket jämna och skillnaden mellan våra hopp i tävlingssammanhang har ofta varit 1-3cm. Det har varit superkul och givande att träna tillsammans och dessutom få umgås på ”fritiden”. Vi har också tidigare varit på läger och gjort gemensamma träningar, men nytt för den här gången är att vi haft hjälp av varandra under så gott som varje träningspass. Slutsatsen är helt enkelt att den här typen av samarbete behöver fortsätta!
Essi är redan för tredje gången i Potch medan Sanna är här för första gången, till näst några av hennes tankar kring lägret.
Sanna:
Orsaker till att jag valde att resa till Potch är miljöombyte från träningen hemma i Vasa, de fina förhållandena här och såklart träningssällskapet. Lägret börjar lida mot sitt slut för min del och jag kan nu konstatera att jag är glad att jag tog chansen att komma just hit på läger. HPI-områdets gräsytor, hopplatser och välutrustade gym är i toppskick och miljön är inspirerande att träna i.
Lägret har som helhet gått enligt plan och det har varit skönt att nästan enbart koncentrera sig på att träna, sova och äta. Ett undantag till de rutinerna fick vi ändå in förra veckan då vi hälsade på lejon i olika storlekar, vi är ju trots allt i Afrika. Inte nog med det, dessutom har jag fått äran att lära mig finsk humor på en helt ny nivå här, ett stort tack till alla jag delar boende med för det! Snart startar hemresan för min del och efter vistelsen i Potch är motivationen hög att om ett par veckor inleda hallsäsongens tävlande.
 
Hyvä leiri, parempi mieli
Sanna Nygård ja Essi Lindgren

perjantai 16. tammikuuta 2015

Liikunnantäyteinen päivä Potchissa

Aamu alkoi kauniissa säässä Essin liikkuvuuspainotteisella aamujumpalla. Tarkoituksena oli taas laajentaa oppilaiden liikepankkia ja mahdollisesti löytää omiakin ongelmakohtia liikkuvuuden saralla.



Aamupäivällä Otto kävi läpi kuntotestausten perusteita, jonka jälkeen oppilaat seurasivat yhden esimerkin kuntopyörällä tehtävästä epäsuorasta maksimihapenoton testistä.




Myöhemmin iltapäivällä oppilaat suorittivat samaisen testin pareittain, jolloin molemmat pääsivä tutustumaan testiin omakohtaisesti niin testaajana kuin myös testattavana.



-Sami Lehtinen-




torstai 15. tammikuuta 2015

Etelä-Afrikan auringon alla…



                                                                                   
Aamulla auringon lämmössä, Astrovillan aamutreeneissä, kävimme läpi parin kanssa tehtäviä kuntopiiriliikkeitä. Vähän vielä eilinen anaerobinen kuntopiiri tuntui lihaksissa, mutta hauskaa oli ja taas tuli opittua uusia variaatioita jo tutuista liikkeistä! 

Eilen olimme saaneet siis tehtäväksi suunnitella voimatreeniharjoituksen omavalintaiselle asiakkaalle. Aihealueet arvottiin ja meille arpaonni toi kestovoimaharjoituksen. Päädyimme harjoituksesta innostuneena testaamaan parini kanssa omaa harjoitustamme, ja pakko myöntää, että anaerobinen kova kuntopiiri kyllä täytti sen kriteerit!

Tehtävän esittelyä muille kurssilaisille
PT-opiskelijat Pauliina ja Linda
 Tänään aamupäivän luennolla kävimme läpi lisää valmennusoppia, aiheena mm. nopeus ja palautuminen. Lisäksi kävimme alustavaa teoriaa läpi VO2max testistä, josta selviää maksimaalinen hapenottokyky. Pääsimme seuraamaan kyseistä testiä iltapäivällä coachimme Samin suorittamana. Ei käynyt Samia kateeksi kyllä yhtään! Testi suoritetaan ”happinaamari” kasvoilla juoksumatolla juosten. Lisäksi rasitusta kasvatetaan koko ajan joko lisäämällä nopeutta ja/tai juoksumaton kulmaa. Testiä jatketaan välimittausten tahdittamana aina uupumukseen asti. Onneksi kovakuntoinen Samimme sai testin suoritettua (laktaatin mittaajien hitaudesta huolimatta) loppuun hienoilla lukemilla! Lopulliset tulokset ja niiden tulkinta käydään vielä läpi tulevilla tunneilla.

Samille aseteltiin maskia
Opiskelijat seuraamassa testiä
Sami puristi itsestään hyvin irti
Huomenna ja ensi viikolla pääsemme itsekin erilaisten testien ihmeelliseen maailmaan! Tiedossa mm. inBody, UKK-kävelytesti, perinteinen Cooperin testi ja PP-ergo testi. Tietoa tulee jatkuvasti, mutta tässä kesäsäässä, tiedonnälkäisinä ja uusia käytännön tehtäviä odotellen jaksaa opiskella! Vapaa-aikaakin jää omien treenien ja opiskelun ohella. Tänä viikonloppuna suunnitelmissa on mennä safarille katsastamaan se kuuluisa Big Five!

Pauliina Latva

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Vaihtopäivä 11.1.2015

Poika lensi kotiin ja LL Tero Eklund laskeutui taivaalta tilalle


TYA:n kouluttajatiimi vahvistui yhdellä jäsenellä, kun lääkärimme Tero Eklund noukittiin Johannesburgin kentältä samalla kun Pekka-poika saatettiin kotimatkalle. 




Tero joutuikin heti viikon alussa tositoimiin, eli luennoimaan PT-kurssilaisillemme. Opiskelijoiden palautteita ei vielä ole tänne kotosuomeen asti kantautunut, mutta lukiessa kouluttajien kommentteja Teron ensimmäisistä oppitunneista... ei voi olla muuta kuin, kuin... enemmän kuin tyytyväinen.  

Sami: "Tero (Eklund) oli hienosti valmistellut luentonsa ja piti fysiologian tunneilla hyvin otteen koko ajan urheilun ja urheilijoiden näkökulmassa."

Hannu: "Tero Eklundin pitämien luentojen sisältö on ollut juuri oikeanlaista. Itse asiassa Teron luennot olivat liikuntafysiologiasta aivan loistavat! Mielestäni hän on ollut poikkeuksellisen vakuuttava ja hän on hyvin oivaltanut sen tason jolla PT-koulutuksessa liikutaan. Tero on ymmärtänyt sen tason, jolla kurssilaisemme ovat ja mitä PT:lle on syytä puhua. Hän on työstänyt tälle ryhmälle todella hyvän luentomateriaalin ja toivon, että Teron mukana olo näillä kursseilla ei jää vain tähän yhteen visiittiin."