torstai 5. maaliskuuta 2015

Etelä-Afrikan -jakso päätökseen!



 TYA:n PT-kurssin Etelä-Afrikan koulutusjakso on päättynyt.

Kolmas TYA:n PT-kurssi Etelä-Afrikassa on tullut päätökseensä. Kurssin kouluttajina Etelä-Afrikassa olivat tänä vuonna Tero Eklund, Essi Lindgren, Otto Kilpi, Sami Lehtinen ja Hannu Hämäläinen. Kurssillamme oli  vierailijoina mm. Tuomo Salonen, Oskari Mörö, Atte Pettinen ja Pentti Niemi.

Kouluttajan näkökulmasta opiskelijoiden  kehittymisen seuraaminen oli kurssin parasta antia. Kahden kuukauden aikana oppimista tapahtui niin teorian kuin käytännönkin saralla. Oli ilo työskennellä tällaisen ryhmän kanssa.
Viimeinen koulutusviikko piti sisällään mm. ohjauksen harjoittelua, paikallisiin urheilulajeihin tutustumista sekä lopputentin. Kaikki selvittivät kunnialla lopputentin ja jatkavat opiskelua huhti-toukokuussa Suomessa. Opiskelijat työskentelevät Suomessa ollessaan myös harjoitusasiakkaan kanssa. Viikko sitten pidimme opiskelijoille ja paikalla olleille kouluttajille päätösjuhlat. Kakut oli koristeltu teeman mukaan.


Opiskelijat poistuivat lauantaina Potchista. Lauantain jälkeen Sami ja minä jäimme purkamaan leiriä ja laittamaan asioita kuntoon ensi vuotta varten. Kävimme tutustumassa maanantaina myös paikalliseen urheilukulttuuriin seuraamalla yliopiston rugby-joukkueen ottelua. Kotijoukkue, eli Pukke pelasi pelin alun hienosti, mutta puoliajalle he lähtivät tappioasemassa. Puoliajalla lähdimme  jo pois, koska keli Potchissa on kääntynyt syksyisen kylmään suuntaan. Lämpöä oli enää vaivaiset 20’C, mikä totutun 30’C jälkeen tuntui jo viileältä iholla.  Pukke onneksi kuitenkin voitti  tiukan ottelun Pretorian yliopiston joukkuetta vastaan..
Leiri purettiin tämän kevään osalta maanantaina.

Hannu Hämäläinen

maanantai 23. helmikuuta 2015

Vähiin käy ennen kuin loppuu...

Tämän hetken tuntoja avaa pt-opiskelija Petteri.

Treenaamista ja opiskelua takana kohta pari kuukautta. Aikalailla koko täällä oloaika tullut tehtyä pari treeniä päivässä. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Treenit kulkenut alkukankeudesta toivuttua hyvin. Suurin stressi taitaa tällä hetkellä tulla ajatuksista paluusta kotimaahan. Vähän on tullut mietittyä tulevan kesäloman siirtämistä ja kuukauden treenilomasta ensi tammi-helmikuussa. Jätetään asia muhimaan...

Tällä viikolla käytiin aiemmin kuvatuista kyykkyvideoista tekniikkaa läpi. Videoista selvisi yhdelle ja toiselle korjattavia ja yleisesti huomioitavia asioita.

Päästiin myös teippausta opettelemaan. Parien nilkkoihin saatiinkin erilaisia virityksiä.


Aamutreeneissä päästiin kokemaan joukkue-kilpailun huumaa. Osiin lajeista osallistu kaikki 4-henkisen joukkueen jäsenet ja osaan pareittain. Lajeina mm. 100m lisäpainokelkan veto, esterata ja apinapaalu.


Punttisalilla tehtiin ennakkoon annetuille lihasryhmille parin kymmenen minuutin suunnittelun jälkeen reilun puolen tunnin hypertrofinen-lihaskuntoharjoitus.


Keskiviikko-illan ohjelmistoon kuului Essille järjestetyt yllätysläksiäiset pienellä lauluesityksellä maustettuna ja porukalla ulkona syömällä.


Loppuviikosta jaettiin joukkueet viimeisen viikon olympialaisiin. Saatiin myös joukkueille tehtäväksi suunnitella pari lajia ja pukeutuminen kisoihin.

Esittelyssä oli myös erillaisia pt:n tai kuntoilijan avuksi löytyviä ja saatavia sovelluksia. Pt:nä toimimisesta oppitunnit koskivat sitä myös pt:n ammatin pimeää puolta johon liittyi aina mukavalta kuulostava verotus. Myös eläkejutut ja muut tuli käytyä pintapuolisesti läpi. Myös se asia aukesi, että paljonko rahaa täytyy ottaa palveluista, jotta saa tietyn summan euroja lapaseen.

Kettu kuittaa...  

maanantai 16. helmikuuta 2015

Leijonat, check..Laskuvarjohyppy, check...rugby, check...what's next?

Lämpimät terveiset täältä Potchefstroomista!
Tällä kertaa teille kirjoittelee Personal trainer opiskelija Linda.

Matkamme tähän asti on ollut erittäin tapahtumarikas. Viime lauantai olikin yksi lemppari päivistäni! Lauantaiaamuna kymmeneltä otimme pienen porukan kanssa suunnaksemme pikkukaupungin nimeltä Parys. Siellä kohteenamme oli Parysin laskuvarjohyppykeskus, jossa meidän oli siis tarkoituksena hypätä tandemhyppy. Paikalle saavuttuamme, ihan niin kuin meitä ei olisi muutenkin jännittänyt tarpeeksi, lyötiin meille heti laput käteen.  Pääsimme lukemaan mitä kaikkea hypyssä voi tapahtua, jos kaikki ei menisikään suunnitelmien mukaan. Meille pidettiin noin 10 minuutin opetustuokio missä asennossa hypätään ja sitten ei kuin menoksi! Hyppäsimme aina kaksi kerrallaan. Itse olin vasta kolmantena parina vuorossa, joten jännitys sen kuin tiivistyi katsoessani muiden hyppyjä. Pian koittikin oma vuoroni. Nousimme pieneen koneeseen, jonne mahtui juuri ja juuri neljä ihmistä ja lentäjä. Noin puolen tunnin nousun jälkeen olimme saaneet tarpeeksi korkeutta, eli 8000 jalkaa. Sitten alkoikin jännittävin kohta eli hyppääminen. Vapaapudotusta kesti noin 30 sekuntia, jossa tuntivauhti oli parhaimmillaan yli 200km/h. Sen jälkeen avasimme laskuvarjon, jota pääsin jopa itse ohjaamaan. Fiilis hypyn jälkeen oli uskomaton! Tämä on varmasti yksi mieleenpainuvimmista kokemuksistani täältä.

Sen jälkeen, kun kaikki rohkeat olivat hypänneet, jatkoimme matkaa Khora nimiseen Leijonapuistoon. Siellä pääsimme pitämään sylissä 3 kk vanhoja leijonanpentuja. Kävimme myös katsomassa isompia leijonia, joita puistossa kyllä riitti. Päivän vielä kruunasi, kun menimme yhdessä syömään Beef Boysiin, kantaravintolaamme.



Viime viikolla meillä oli mm.  vesijumpan teoriaa ja pääsimme itsekin jumppailemaan HPI:n putipuhtaaseen uima-altaaseen. Vaikka aluksi meitä hymyilyttikin mennä vyöt päällä veteen, ilmeemme muuttuivat nopeasti keskittyneiksi, kun huomasimme, ettei vesijuoksun tekniikka ollutkaan niin helppoa.

Maanantaina olimme menossa katsomaan paikallisen yliopistojoukkueen rugbypeliä. Tämän vuoksi meille saapui samana aamuna luennoimaan rugby-joukkueen valmentaja, joka avasi meille hieman lajin sääntöjä, harjoittelua sekä vastasi meidän lukuisiin kysymyksiimme. Illan peli ylitti odotuksemme, eikä pelistä puuttunut tunnelmaa. Paikalla oli soittokunta, savukoneita, lapsikuoro, moottoripyöräkulkue ja tietenkin paljon yleisöä fanituotteilla varustettuna.




Toissaviikolla saimme myös tehtäväksemme suunnitella puolen tunnin ohjauksen neljälle kurssikaverille. Aikaa kului ihan mukavasti niitä suunnitellessa. Viime viikolla kävimme niitä kolmena päivänä läpi. Vaikka päivät ovatkin suhteellisen pitkiä ja rankkoja, ei naurua ja hymyä tullut päiviltä varmasti puuttunut.

Linda pienryhmän trainerina
Tekemistä on tosiaan riittänyt ja aika kuluukin pelottavan nopeasti. Onneksi on vielä pari viikkoa jäljellä ja siinä ajassa ehtii varmasti vielä tapahtua vaikka mitä.

- Linda -

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Opiskelua, ystäviä ja elämyksiä!

Etelä-Afrikan lähiopetusjakso on jo yli puolenvälin. Aika siis kiteyttää koulutuksen helmiä ja perustella, miksi kestohymylle ei näy loppua.
Käsilläkävelyä HPI:lla
Koulutus on tarjonnut monipuolisuutta. Aamutreenit ovat tarjonneet uusia harjoitteita.
Harjoitukset ovat sisältäneet mm. hyvin toiminnallisia harjoitteita, oman kehon painolla tehtäviä treenejä, kuminauhalla tai rullalla (foam roller) tehtäviä harjoituksia.
Pöytävuori
Olen tutustunut huipputyyppeihin täällä. Vapaa-aikana ei todellakaan ole ollut tylsää!
Olemme käyneet osan porukan kanssa omatoimisesti mm.  Kapkaupungissa: vuorilla, saarella, pingviinirannalla sekä surffaamassa.
Surfer's Corner, Capetown
Elämäni pelottavimmet hetket koin viikonloppuna, kun hyppäsin laskuvarjohypyn (paikkana Skydiver Parys).
Uskomattoman siistiä, suosittelen! Lauantaina sydämiä sulatti suloisuudellaan leijonan pennut läheisellä farmilla.

Maanantaiaamu starttasi liikkuvuusharjoituksilla. Alkanut viikko tarjoilee lisäksi mm. uintia sekä oppilaiden ohjausharjoituksia.
 -Marjo

maanantai 9. helmikuuta 2015

Pikajuoksijan näkemys ja kokemus

Moikka!!

Nyt vuorostaan blogia kirjoittelee yleisurheilija Erika.


Aamuaurinko porottaa ikkunasta ja taas uusi aurinkoinen päivä on koittamassa. Tällä viikolla olemme saaneet koulun puolesta opetusta oikeanlaisiin tekniikoihin olympiapainonnostolajeissa, sekä myös maastavedon eri versioista. Aamuisin on kiiruhdettu upealle HPI:n salille, joka on kyllä urheilijalle oikea unelmasali. Sieltä löytyy omat painonnostoalustat reilulla tilalla, kyykkykehikot, kunnon valikoima käsipainoja ja lisäksi corehuone, kylmä- ja kuuma-allas ym. Kaikki siis löytyy! Täällä treenaaminen on helppoa ja motivoivaa! Hyvät puitteet on taattu. Yleisurheilijoille täällä on aivan uusi stadion jossa tartanpintainen kenttä, mutta myös jalkoja säästävä 400m nurmikenttä ja sen ohessa vielä pituushyppy-, seiväshyppy ja tartanpintainen 100m suora. Itse valitsin tämän PT-koulutuksen, jotta voisin yhdistää kaksi asiaa, opiskelun ja treenauksen ja se on täällä onnistunut moitteetta! Ja mikä parasta, pääsee nauttimaan lämmöstä, mikä on pikajuoksijallekin aika tärkeää. Kuinka ollakaan, kun on näin hyvät olosuhteet, on täällä myös nähty yleisurheilumaailman huippuja ja on ollut hienoa nähdä sivusilmällä kuinka he treenaavat.




Tällä viikolla olemme aloittaneet myös hierontaan perehtymisen, mikä on jokaisesta oppilaasta vaikuttanut hyvin mielekkäältä! Kotiläksytkin tuli mukisematta tehtyä (hieroa kämppiksen toinen jalka, kun toinen jalka käytiin läpi tunnilla). Itsekin sain pienen hierontakipinän, vaikka yleensä olen ollut mieluummin siinä hierottavan roolissa.

Muita omia kokemuksia Afrikasta: Reissu on ollut tähän mennessä uskomattoman upea. Olen oppinut paikallista kulttuuria, maan omia paritansseja ja vähän ehkä afrikaansin kieltäkin. Safarikin tuli koettua ja se oli kyllä kokemisen arvoinen. Sitä tuskin ikään tulen unohtamaan! Oletetusti matkaan mahtuu myös pieniä pyörällä tapahtuneita sählinkejä, toisille enemmän kuin toisille, mutta kaikesta on selvitty!

Vielä on 3 viikkoa jäljellä ja aion kyllä nauttia joka hetkestä, mitä Afrikka tuo ennen kuin joutuu takaisin kylmään Suomeen! Ja sen verran voin sanoa, että Etelä-Afrikkaan vielä palaan tämän reissun jälkeenkin!


- Erika -


lauantai 7. helmikuuta 2015

Riikan terveiset Potchefstroomista!

Reilu kuukausi Potchestroomissa oltu ja aika on kyllä mennyt todella nopeaa. Arki rullaa suhteellisen samalla kaavalla, pääosin treenausta ja luentoja. Näiden välissä tietysti syödään ja otetaan aurinkoa paljon. Aamutreeneistä olen itse ainakin saanut todella paljon irti; uusia liikkeitä ja jopa lajejakin. Viikolla oli esimerksi Essin vetämä tehokas hyppelykuntopiiri. Luennoilla on usein teoriaa, joita aamutreeneissä käydään käytännössä läpi. Viime viikolla luennoilla käydään vähän erilaisia aiheita läpi: ruokavaliota, hierontaa, teippausta, liikkuvuutta ym. 





Toissa viikolla meillä oli hieman pidempi viikonloppu, jolloin saimme pt-case -tehtävän. Tehtävän tarkoitus oli siis suunnitella treeniohjelma kuvitteelliselle henkilölle. Pidennettynä viikonloppuna suuri osa porukasta lähti Cape Towniin käymään (tehtävää tekemään tietysti..).  Cape Town oli upea paikka, johon pakko päästä vielä uudestaan käymään. Ohjelmassa oli mm. Robben Islandilla ja Pöytävuorella käynti sekä surffausta. Innostuin vähän surffaamisesta, jonka tuloksena polven sisäsivusiteet venähtivät, mutta onneksi eivät pahasti. Pöytävuorelle osa kipusi koko matkan jalkasin huipulle, josta olikin mahtavat näkymät koko kaupunkiin. Viikonlopun jälkeen saavuttiin väsyneinä, mutta onnellisina pikkuiseen koti-Potchiin. Kaikki saivat tehtävänkin kunnialla tehtyä, arvosteluja vielä odotellaan :)

Pt-tehtävään meidän tuli keksiä omia treenejä ihan itse asiakkaan tavoitteiden, lähtötason ja resurssien mukaan. Oli kiva, kun huomasi, että alkaa jo itse osata tehdä kokonaisia treenejä ja niistä treeniohjelmia. Olemme täällä kavereiden kanssa käyneet toisten keksimiä treenejä läpi, joka tuntuu olevan opettavaista ja hyödyllistä. Seuraavana on vuorossa ruokavaliosta koostuva tehtävä, jonka olemme aloittaneet pitämällä itse kolmen päivän ajan ruokapäiväkirjaa.
Mutta matkamme pt:ksi jatkuu, lisää tietoa, taitoa ja harjoitusta! :)

Terveisin Riikka

maanantai 2. helmikuuta 2015

Potchefstroom TJ...

Tervehdys!

Koulutuksemme on jo päässyt siihen pisteeseen, että kalenterista vaihtui kuukausi ja aikaa täällä Potchissa on jäljellä enää vajaat 30 päivää. Monen mielestä varmastikin tuntuu, että vastahan saavuimme tänne niin sanotusti ”keltanokkina” hakemaan koulutusta  PT:nä toimimiseen. Kaikilla on kuitenkin jo hyvin alkanut  hahmottua miten niitä harjoitusohjelmia tehdään Tietotaitoakin on  kertynyt testaamisesta, valmentamisesta, treenaamisesta ja ihmisestä yleensäkin. Tästä kiitos! Se on meidän hyvien kouluttajien opetuksen ansiota. Rutiinit alkavat löytyä ja asiat, kuten ruuan tekeminen, treenaaminen ja opiskelu menevät jo omalla painollaan. Viime viikonloppuinen PT -tehtävämme oli kyllä aika päätähajottava ainakin osittain. Tämän aiheuttivat lähinnä laajuus ja monipuolisuus ohjelmassa, jonka rakensin omalle fiktiiviselle asiakkaalleni. Vaikeudeksemme muodostuivat lähinnä liikkeiden purkaminen ja ohjelman rytmittäminen oikealla tavalla. Kun ajanjakso piti suunnitella niin pitkälle eteenpäin katsoen. Onneksi jo nimeltä mainitsematon meidän oma  ”Lähi-idän Gordon Ramsay” päätti piristää tuskallisia tehtäväntekohetkiä leipomalla porkkanakakun. Se antoi oivan annoksen lisäenergiaa tehtävän tekoon.


Tiistaina palasimme taas opintojen pariin ja aloitimme kestävyysvalmennuksella. Meille tuli pitämään luentoa Runner’s High nimisestä firmasta Yksi tämän hetken Suomen kovimmista mailereista: Tuomo Salonen. Tuomo kertoi aluksi hieman heidän firmastaan, jonka hän oli perustanut tuttaviensa kanssa. Luennon pääsisältö painottui kuitenkin olennaiseen, asiaan, joka on häntäkin lähellä: juoksuun ja varsinkin kestävyysjuoksuun. Perusasioista jatkettiin päivän epistolaan, eli kestävyysharjoitteluun, joka tapahtuu tietyillä sykealueilla: PK = peruskestävyys, VK = vauhtikestävyys, MK = maksimikestävyys ja NK = nopeuskestävyys. Meidän näkökulmasta Tuomo kehotti kiinnittämään huomiota varsinkin PK-alueen kehittämiseen harjoittelun alussa, kun valmennetaan ”normaali”kuntoilijaa. Monet suomalaiset eivät välttämättä ole koskaan edes juosseet niin sanotulla PK-alueella, vaan lenkit juostaan aina vauhtikestävyysalueella. Monelle ihmiselle tulee yllätyksellä että tällaista aluetta pitää myös kehittää. Peruskestävyys on kestävyyskunnon tärkein pohja, ennen kuin vauhtia aletaan kasvattaa.


Laajan luentosarja jatkui vielä keskiviikkoaamuna. Sen jälkeen lähdimme etsimään niin sanotusti tunne pohjalta ja sykemittareiden avulla omia PK, VK ja MK vauhtejamme. Tuomo oli suunnitellut meille hyvän pienen kestävyysdemon, johon kuului ensin alkuverkka PK alueella. Sen aikana jo huomattiin, kuinka vaikeaa onkaan juosta niin sanotusti hiljaa matalalla sykkeellä. Alkuverryttelyä seurasi venyttely/liikkuvuus sekä koordinaatiot, missä korjattiin suurimpia juoksuteknisiä virheitä. Tämän jälkeen olimme valmiita demon ”päätreeniin”, joka oli 2 kertaa 3 min PK-alueella, 3 min VK-alueella ja 3 min MK-alueella, jonne kiihdytettiin VK-alueelta. Sanotaan, että kyllä siinä hiki tuli kaikille ja saatiin tuntemuksia kestävyysharjoittelun eri alueista. Potchefstroom kuittaa. Päivän biisi: Jontte Valosaari – Haastaja

-JP-