maanantai 28. huhtikuuta 2014

TYA Voimakadulla!

Iso kiitos TYA:n porukalle, teitä oli ilo opettaa! 
Meillä Voimakadulla oli eilen TYA-oppilaitoksen personal trainer -opiskelijoiden kahvakuulakoulutus. Opintoihin kuuluu myös kahvakuulaosuus.
Kyseessä oli päivän mittainen, tiivis ja intensiivinen koulutuksen. Päivässä ehtii oppia perusliikkeiden tekniikat ja ohjelmoinnin perusteet, jonka lisäksi kävimme läpi myös liikkeiden ohjaamista ja harjoitusten suunnittelua. Kuten aina, oma harjoittelu ja osaaminen on se, mistä kaikki lähtee myös toisten opettamista ja ohjaamista ajatellen. Porukka oli todella taitava ja hauska, kiitos kaikille ja tervetuloa uudestaan! Tässä päivän aloittelua.


Tässä ollaan lämmittelyn ja alkupuheiden jälkeen jo hommissa, eli vauhtipunnerrus työn alla.



Opetan liikkeet aina tietyssä järjestyksessä ja kehotan myös opettamaan ne tietyssä järjestyksessä. Ks. täältä teksti Kahvakuulan nostaminen: liikkeiden opettamisesta. Yläasento on tärkeä (painot tulee pysäyttää pään päälle turvallisuuden ja tehokkuudenkin takia), ja sitä on helpompi harjoitella vauhtipunnerruksen ja työnnön kautta, eikä heti edetä esim. tempaukseen, jossa kuula liikkuu isossa kaaressa ylös.
Myös ote ja räkkiasento ratkaisevat jokaisen liikkeen onnistumisen. Rinnalleveto ja tempaus on helpompi opetella, kun osaa ensin heilautuksen (ala-asento ja jalkojen käyttö, painon liikkuminen ylöspäin). Eteneminen on looginen ja hyväksi havaittu (kaikki oppivat aina).


Hieman magnesiumia!

Ja taas nostetaan. Päivän aikana tehtiin pitkiä sarjoja. Ensin perusliikkeitä 3×4 minuutin sarjat treeninä, sen jälkeen yksi 6 minuutin sarja (työnnön tekniikkaa) ja lopuksi yksi 12 minuutin sarja (piti olla 10, mutta eräs osallistujista ehdotti lisää, joten otimme lisää =). Lisäksi raskaampia ja erilaisia heilautuksia (ja liikkeen versioiden eroja).


Nostamiseen liittyvä taloudellinen tekniikka, jalkojen käyttö ja hengitys, sekä tietynlainen liikkumisen rentous on helpoin oppia pitkien sarjojen kautta. On helppo pusertaa 10 toistoa käsivoimilla ja lopettaa siihen, mutta kahvakuulan nostamisessa on kyse aivan eri asiasta. On toinen juttu tehdä kuusi minuuttia ja esim. 60 toistoa.
Pitkien sarjojen kautta tekniikan oppii nopeammin ja paremmin, ja tekemisen helppous yllättää monet. Siitä kahvakuulan nostamisessa kuitenkin on kyse (high rep ballistic tool, kuten IceChamberin Steven joskus tiivisti).


Tekniikka on alussa tärkein pointti: kun oivaltaa miten helppoa on nostaa kevyesti (hyvällä tekniikalla), voi mennä harjoittelussa heti eteenpäin ja ottaa raskaampia painoja tai pidentää sarjaa. Kaikki tämä edellyttää sitä, että perusliikkeiden tekniikka on ensin kunnossa.

Tällaisin eväin, eli Etelä-Afrikasta Itäharjulle. =) Oikein paljon kiitoksia koko porukalle ja tervetuloa treenaamaan toistekin! 



Kukka Laakso 
Copywriter 
Kettlebell Lifting Coach
+358-41-502 3000
Koulutukset ja valmennukset: 
http://kukkalaakso.mycashflow.fi

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Thainyrkkeilystä ja nyrkkeilystä potkua personal trainerin hommiin


Koulutuksen aiheena oli thainyrkkeilyä ja nyrkkeilyä Turku Thaiboxining Clubin tiloissa.

Päivä alkoi Youtubesta katsotuilla thainyrkkeilyvideoilla. Tämän avulla saatiin kokonaiskuva lajin  vauhdikkuudesta ja kovuudesta. 



Videoiden jälkeen  tutustumista jatkettiin aktiivisen treenin merkeissä. Mukavaa oli huomata, että kenellekään ei tullut mustaa silmää, eikä kenenkään nenä alkanut punottamaan. Treenit vedettiin läpi ilman tiukkapipoista toimintaa, kuitenkin lajien vaatimalla intensiivisellä tavavalla.




Thainyrkkeily taisi olla suurimmalle osalle oppilaista ensimmäinen kerta lajin tutustumiseen, mutta toivottavasti ei kuitenkaan viimeinen. Oli mukava ohjata motivoitunutta ja innostunutta TYA personal trainer  ja urheiluhieroja-personal trainer opiskelija porukkaa. Toivottavasti jotkut löysivät oman juttunsa joko nyrkkeilyn tai thainyrkkeilyn parista. Tämän pohjalta voikin jo antaa käytännön vinkkejä omassa personal trainerin työssä.




Sopivan vauhdikkaita ja turvallisia kamppailutreenejä!!!

Janne Mustonen

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Vieraana Tommi Vasankari

Tänään koulumme sai vieraaksi lääketieteen tohtorin, liikuntafysiologian dosentin Tommi Vasankarin. Tommi luennoi TYA-oppilaitoksen oppilaille ja henkilökunnalle meitä kaikkia "liikuttavista" aiheista: fyysisen aktiivisuuden ja hyvinvoinnin yhteydestä, arkiliikunnan merkityksestä ja mahdollisuuksista sekä näihin liittyvistä elämäntapavalinnoista.


Tommi Vasankari
Luennon aluksi Tommi käsitteli liikuntasuosituksia eri-ikäisille suomalaisille. Tämän jälkeen tutustuttiin siihen, kuinka paljon me suomalaiset todellisuudessa liikumme ja miten sijoutumme liikuntamäärinemme muuhun väestöön maapallolla. 


Kuulijat esittivät lisäkysymyksiä ja kommentoivat aktiivisesti
Tommi kävi läpi istumisen ja liikkumattomuuden riskitekijöitä terveydelle hyvinvointiyhteiskunnassa. Tämän lisäksi hän arvioi liikuntateknologian hyödyntämisen vaikutuksia tulevaisuuden liikuntatutkimusten tuloksiin verrattuna vanhoihin mittausmenetelmiin jotka ovat olleet kysely, haastattelu, ja liikuntapäiväkirja. 

Tauolla syötiin hedelmiä ja juotiin kahvia
Tommi kävi läpi high intensity treenin vaikutuksia niin hyvässä kuin pahassa. Hän korosti hyvän peruskunnon eli "pohjan" luomisen tärkeyttä ennen kuin tottumaton toppahousukansa lähtee ohittamaan näitä peruspilareita, koska kuvittelee saavuttavansa tuloksia nopeammin. Yksinomaan tällaisella, yksipuolisella liikunnalla ei muuteta liikuntatottumuksia pitkässä juoksussa, vaan vaarana on palautumisen ja yksipuolisen harjoittelun ongelmat. Luennon loppuosassa Tommi keskittyi kertomaan liikkujan kehitystä haittaavista tekijöistä kuten stressistä, hormonitoiminnan häiriöistä, ruokavalion heikkouksista, infektioista sekä levon ja unen riittämättömyydestä.

Kiitos Tommi!



sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Mooi Mooi Afrikka

Mooi Mooi Afrikka! = Kaunis kaunis Afrikka!
Mitä jäi mieleen, käteen ja sydämeen?

Kohta yhdeksän viikkoa sitten saapuessamme Etelä-Afrikkaan katselin bussin ikkunasta Potchin katuja. Alkuvaikutelma tästä pikku kaupungista oli melko karu ja vaatimaton. Kadut muistuttivat paljon toinen toisiaan. Aurinkoinen ja lämmin sää kyllä piristi heti. Tiesin olevani onnekas saadessani viettää täällä kaksi kuukautta, poissa kylmimmän ajan Suomesta. Kohta huomasin viihtyväni loistavasti. Kaupungissa on rento ja hyvä ilmapiiri, pelännyt en ole kertaakaan ennakkoluuloista poiketen. Paikalliset ovat tosi ystävällisiä. Ruoka ja juoma ravintoloissa on halpaa ja hyvää. Pikkukaupungin yöelämän vilkkauskin yllätti. Paikalliset opiskelijat ottivat meidät mielellään tansseihin mukaan.

Päästyämme arkeen kiinni ymmärsin vasta todella olevani onnekas. Paljon opiskelijoita, urheilua, lämpöä ja huippuolosuhteet treenata. HPI:n urheilullinen ilmapiiri sai myös oman treenimotivaationi huippuunsa. Kotiin lähdenkin nyt parantuneella fysiikalla, kohentuneella kunnolla sekä täynnä uutta tietoa, intoa ja motivatiota!

  Olen oppinut paljon: Anatomiaa, fyysisen suorituskyvyn ja kehon koostumuksen mittaamista, hierontaa, lihashuoltoa, liikkuvuutta ja paljon muuta. Päässyt kokeilemaan uusia lajeja ja tekniikoita. Kaiken tiedon omaksumisesta, oppimisesta ja onnistumisista olen saanut paljon iloa ja energiaa. Opiskelu täällä, irti omasta arjesta, työstä ja kiireistä on ollut mahtava tilaisuus. Iso syy miksi tulin tänne oli: saada pätevyys ja omaksua tieto, jolla voin auttaa toisia ihmisiä löytämään liikunnan ilon ja hyödyt, jotka ovat merkittävä osa omaa hyvinvointiani. Odotan jo pääseväni kokeilemaan käytännössä kaikkea oppimaani - jännittävää, mutta kivaa! Tämän kaiken mahdollisestamisesta ja aikaansaamisesta kiitos…
Marille aina anatomian aakkosista vesijumpan ohjaukseen: kiitos ammattimaisuutesi ja osaamisesi jakamisesta! Ihanille Hannulle ja Essille, jotka taitavat tekniikat lajista toiseen ja vastaavat kysymyksiin laidasta laitaan! Ja Ronille, symppikselle, hieronnan perusteista ja aamutreeneistä crossfitista rentoutukseen!

Kaikesta tästä: saamastani opetuksesta, ohjauksesta ja neuvoista ISO JA SYDÄMELLINEN KIITOS teille kaikille!! <3

Oppimisen ohella on koettu paljon alusta lähtien. Monta hetkeä on saanut huokaamaan onnesta. Ensimmäisenä viikonloppuna saimme paijata leijonan ja tiikerin pentuja. Sun cityn safarilla auringon laskussa giraffeja ja vedessä telmiviä sarvikuonoja katsellessa tajusi todella olevansa Afrikassa. Sukellus valkohaiden kanssa kosketus etäisyydellä. Laskuvarjohypyn vapaapudotus kahden sadan kilometrin tuntivauhdilla 30 sekuntia ja liitely vuorten ja joen yllä olivat myös henkeäsalpaavia kokemuksia. Mama Africassa söimme afrikkalaisittain muun muassa herkullista kudua, strutsia, antilooppia ja krokotiiliä! Kesken illallisen minut vedettiin tanssimaan afrikkalaisrytmejä bändin riveihin, aikamoinen kulttuurikokemus! Cape Townin vuoret sumuverhoineen ja Cape of Good Hopen maisemat olivat jotain niin pysäyttävää, että valokuvat eivät vangitse, eikä sanoin pysty kuvailemaan…

Olen nauttinut täällä olostani niin paljon, etten olisi voinut saapuessani kuvitella. Irtiotto omasta arjesta, kiireistä ja rutiineista on saanut ajattelemaan asioita eritavalla. Omat arvot, unelmat ja tulevaisuuden suunnitelmat ovat selkiytyneet! Joskus kauempaa näkee asiat läheltäkin selkeämmin.
Kurssi Olympialaiset

Kaksi kuukautta sitten ajattelin, että aika on pitkä. E’hei- viikko meni nopeasti, kuukausi meni nopeasti, toinenkin! Aika menee nopeasti!… Niin kliseinen, mutta kullanarvoinen neuvo tulisi aina pitää mielessä ”Carpe diem” – ”Tartu hetkeen”. Näihin kahteen kuukauteen on mahtunut paljon tapahtumia ihanien ihmisten seurassa: once in a life time- hetkiä, oppimista, onnistumisia, treeniä, yhteisiä illanviettoja tunnelmallisessa River-cafessa, grillaten tai Bourbonstreetin tanssilattialla huippubiisejä tanssien..

Olen nähnyt ja kokenut niin paljon, että siitä riittää varmasti energiaa vielä pitkään! Pikku Potchi teki minuun suuren vaikutuksen. Muistot Afrikasta ovat isolla sijalla sydämessäni ja saavat hymyn huulilleni aina. Onneksi on otettu paljon kuvia, joiden fiilis lämmittää vielä kotonakin kuin Afrikan aurinko! Simple Moments Create Great Memories!!

KIITOS KAIKILLE kurssikavereilleni, teitä parempaa seuraa ei olisi voinut olla. Olen onnellinen, että sain viettää elämäni rikastuttavimman kaksi kuukautta kanssanne!
Oli ilo ja kunnia saada tutustua teihin! LY<3   

                                                                                            - Onnellinen Mari Vuola








lauantai 15. maaliskuuta 2014

Kotona

Illalla kun ajelin pienen matkaa autoa testatakseni pysynkö vielä tien oikealla puolella, löydänkö ratin auton vasemmalta puolelta ja vaihdekepin taas vastaavasti auton oikealta puolelta, oli kevät. Tiet olivat kuivia ja ilmassa oli sellainen kevään haisu jonka vain suomalaiset voivat tietää kun märkä lumen sohjoinen maa alkaa kuivua ennen kuin alkaa työntää esiin pikkuruista leskenlehteä. Minua oli kyllä Potchefstroomista kotiin lähtiessäni uhkailtu suomalaisella takatalvella mutta en uskonut sen toteutuvan. Nyt kun herään aamulla, maa ja puut ovat valkoiset ja hiutaleita leijailee hiljalleen maahan. Ei siis sittenkään kesärenkaita vielä. Näen tämän talven ensilumen. Oliko se tarpeellista? Ei minusta, mutta oli kaunista silti, toivottavasti sulaa pian pois. Olen kesäihminen ja kaksi viimeistä talvea Potchestroomissa vietettyäni ovat vahvistaneet ajatuksen, etten välttämättä halua jatkossakaan kylmettyä talvia Suomessa. Arvostan toki sitä että pyykit täällä Suomessa nyt pyörivät pesukoneessa ilman että minun tarvitsee niitä kylpyammeessa huljutella. Aamukahvi suodattuu kivuttomasti läpi kahvinkeittimen, liesi ei ole sammunut kertaakaan eikä sulake ole palanut vaikka käytän kahta levyä yhtä aikaa. Olen silti kiitollinen ja koen olevani todella etuoikeutettu saadessani tehdä opetustöitä ihanien oppilaiden ja kouluttajien kanssa paahtavan auringon alla jossa nämä mukavuudet eivät aina ole itsestäänselvyys, mutta missä muut asiat nousevat suurempaan merkitykseen kuin yllä luettelemani.

Raisio 15.3.2014
Oppilaat itkivät eilen toisiaan hyvästellessään Helsinki-Vantaan lentokentällä. Seuraava lähiopetusjakso on jo kolmen viikon päästä Turussa mutta heillä, niin kuin meillä kouluttajillakin, tulee toisiamme ikävä. Elämä Potchefstroomin AstroVillan ”Smurffi-kylässä” on niin tiivistä ja aikataulutettua että ihmiset nivoutuvat yhdeksi perheeksi lyhyessä ajassa ja saavat elinikäisiä ystäviä. Ystävyys ja yhteiset kokemukset ovat varmasti opetuksen lisäksi se Etelä-Afrikassa vietetyn ajan suurin anti. Mari Vuola, yksi koulutuksemme oppilaista on sanonut muutamia legendaarisen älykkäitä lausahduksia minulle tässä koulutuksen matkan varrella, joita olen jäänyt pohtimaan ja joista haluan nyt poimia kaksi. Eilen lentokentällä hän halasi minua ja sanoi kyyneleet silmissä oppilaiden hyvästellessä itkien toisiaan ”katso mitä sä oot tehny meille?” Ihana, niin ihana lause joka kertoo siitä miten tärkeä osa ystävät ovat elämää. Ystävyyden lisäksi olemme saaneet toisistamme kontakteja työelämään ja mahdollisia bisnes partnereita ja tämä puoli koulutuksen tuomaa rikkautta ehkä aukeaa oppilaille pikkuhiljaa kevään aikana kun he miettivät työllistymistä liikunta-alalle. Oppilaat tietävät toistensa vahvuuksista, erityisosaamisalueista ja luovuudesta varmasti paljon enemmän kuin moni liikunta alalle tähtäävä nuori, koska ovat viettäneet aikaa toistensa kanssa niin tiiviisti. Tämä heidän kannattaa ehdottomasti hyödyntää jos pohtivat esimerkiksi yrityksen perustamista.  Vahvuudet jos heikkoudetkin nousevat esille yhteisössä jossa vietetään aikaa yhdessä niin sanotusti 24/7. 
Kouluttajat päivällisellä
No sitten siihen Mari Vuolan toiseen. Torstaina Johannesburgin lentokentän matkatavaramyymälässä kun käveleskelin ympäriinsä kädessä kahdet puiset kirahvipäiset salaattiottimet hän yhtäkkiä ilmestyy nurkan takaa ja kysyy: No mutta Mari N, mitä nyt, koulutus paketissa, miltä susta nyt tuntuu? Oih, odottamaton kysymys josta häkellyin enkä saanut sanottua mitään järkevää. Tai olisin tietenkin voinut sanoa että tarjoan punaviinin, mennään tuohon viereiseen ravintolaan niin kerron, mutta varaa aikaa useita tunteja. Läheiset ystävät ja perhe tietävät sen koko tunteiden kirjon ja työtuntien määrän, se riittäköön. Olen valtavan rikas koska minulla on koti, perhe, ystävät ja työkaverit ja se on edelleen hienointa mitä olen saanut kokea tässä elämässä sekä paras saavutukseni. Tunnen että on paikka johon kuulun ja ihmiset jotka odottavat kun palaan vaikka olisin maailman äärissä.

Kotoa löytyneet herkut

TYA Personal Trainer koulutukset,  
vastaava kouluttaja Mari Numminen



Kiitos Sari ja Hanna perheineen, äiti ja mummu, Kim ja Chris, kaikki kouluttajat sekä kaikki te lukemattomat rakkaat joihin saan aina nojata ja jotka mahdollistatte tämän <3


Kouluttajat btw: Espoon Borza lähetti Snapchat:n: kuva Potchin kodista jonka pihalla siistijä ahkeroi, tekstillä: teidän kämppää siivotaan jo kolmatta päivää :)

torstai 13. maaliskuuta 2014

Koulutus lopuillaan

Sain tehtäväkseni (kunnian) kirjoittaa yhden tämän kurssin viimeisimmistä blogikirjoituksista. Olen ollut vuonna 1991 mukana perustamassa Turun Hierojakoulua (M.S.F-oppilaitos Oy) ja toiminut, tämän nykyisin TYA-oppilaitokset -nimellä paremmin tunnetun ammatillista koulutusta järjestävän koulutusyhteenliittymän toiminnanjohtajana aina näihin päiviin asti.

Minun matkani Etelä-Afrikkaan varmistui vain paria päivää ennen matkan alkua ja siihen liittyi myös yhden työviikon mittainen epävirallinen osuus. Koska minä henkilökohtaisesti ja yrityksemme ovat jo vuosia toimineet Plan-kummeina mm. Keniassa päätin "tehdä välilaskun Keniaan". Täällä minua odotti yhteyshenkilö, joka vei minut tutustumaan Masai Mara:ssa asuvan Masai-heimon ylläpitämään alakouluun. Olimme päättäneet ottaa tämän koulun ja siinä olevat lapset uudeksi avustuskohteeksi Gambiassa olevan alakoulun tavoin, jota olemme viime vuodet avustaneet. Lisäksi tutustuin pariin liikunta- ja koulutuskeskukseen sillä silmällä, että voisiko Kenia mahdollisesti tarjota meille kilpailukykyisemmät olosuhteet Afrikassa toteutettaville koulutuksillemme. Kuusi Keniassa vietettyä päivää kului nopeasti ja aurinko poltti ihoni karrelle. Oli aika jättää Mombasa ja lentää Nairobin kautta Johannesburgiin.


Saavuin Johannesburgin lentokentälle sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, jossa osa kouluttajistamme oli minua autolla vastassa ja ajoimme heidän kanssa Potchestroomiin.

Tulopäivän aamuna oli vuorossa yrittämiseen liittyvien oppituntien pitoa. Kävimme pintapuolisesti läpi eri yritysmuodot ja yrityksen perustamisvaiheet erityisesti ammatinharjoittajan näkökohdista katsottuna. Iltapäivän ohjelmassa oli yliopistosarjan rygby-ottelu. Itse ottelutapahtuman järjestämisessä oli selvästi nähty paljon vaivaa ja ensikertalaiselle laji itsessään oli kiinnostava.


Tiistaina pääsin tutustumaan paremmin kaupunkiin, erityisesti yliopiston tarjoamiin marjoitus-, opiskelu- ja harjoittelupaikkoihin ja -olosuhteisiin. Täytyy myöntää, että ainakin urheilijoille tarjolla olevat monipuoliset ja korkeatasoiset harjoittelupaikat tekivät minuun suuren vaikutuksen ja vahvisti sitä ajatusta, että tulemme edelleenkin järjestämään täällä koulutuksia. Itse asiassa kiinnostus koulutustoiminnan laajentamiseen ja ainakin koulutustarjonnan monipuolistamiseen olisi syytä ottaa nyt mietittäväksi. Päätimme vielä tällä matkalla neuvotella täkäläisten yhteistyötahojemme kanssa siitä mahdollisuudesta, että tulevana vuonna toisimme tänne myös urheiluhierojakurssin.

Tiistaina oli myös vuorossa opiskelijoidemme järjestämät olympialaiset. Opiskelijoista ja kouluttajista kootut nelihenkiset joukkueet kisasivat mitä mielikuvituksellisimmissa lajeissa toisiaan vastaan. Näki selvästi, että opiskelijat olivat nähneet paljon vaivaa ja käyttäneet paljon aikaa tämän leikkimielisen tapahtuman järjestämiseksi, jossa kaikilla oli silmiinpistävästi hauskaa. Illalla pääsin kouluttajien kanssa opiskelijoiden järjestämään iltajuhlaan, jossa leikkimieliset kisailut saivat jatkoa.


Olin yllättynyt, että näinkin rankan päivän jälkeen kaikki koulutukseen osallistuvat pirteinä saapuivat kouluttajien asunnolle jo heti aamulla ennalta sovittuun aikaan. Ehkä syynä oli se, että olimme kutsuneet kaikki syömään lettuja kanssamme. Yllätys yllätys, myös aurinko saapui paikalle. Keskiviikko aamupäivä kuluikin auringossa lättyjä syödessä ja erinäisistä asioista jutustellessa.

Tätä tekstiä kirjoittaessa on lähtöpäivän aamu. Uskoisin asuintaloissa pakkaamistoimien olevan nyt kuumimmillaan, tosin osa opiskelijoista näkyi jo aamutreeneiltä saapuneen vaikka kello ei ole kuin vasta seitsemän. Minulla, Hannulla ja Marilla on vielä edessä viime hetken neuvottelut yhteistyökumppaneidemme kanssa, jossa on tarkoitus alustavasti sopia tulevan vuoden majoituksista ja opetustiloista.

Jos jotain negatiivista pitää tältä lyhyeltä visiitiltäni tuoda esille niin internetyhteyksissä on vielä paljon toivomisen varaa ja tämän asiantilan parantamiseen käytimme Hannu Hämäläisen kanssa lähes koko toisen vierailupäivästä vapaaksi jääneen ajan. Kiersimme kaikkien tietoliikenneyhteyksiä tarjoavien toimijoiden luona etsien tuotetta, jolla voisimme tulevalle kurssille tarjota toimivammat nettiyhteydet. Niin ja tuo sää! Ei päivääkään ilman sadetta, mutta onneksi sateiden väliin jäi vielä auringollekin tilaa. Onneksi sain täkäläisiltä tietää, että viime päivien sää on ollut poikkeuksellisen kylmää ja sateista.

Nyt suihkuun, palaveriin ja bussilla kohti Johannesburgin lentokenttää, josta lentoni Istanbulin kautta Helsinkiin starttaa kaksi tuntia pääryhmän lentoa aiemmin. Kotimaassa onkin sitten tiedossa lumitöitä, koska sääennusteet ovat kertoneet sään voimakkaasta kylmenemisestä ja runsaista lumisateista. Että se siitä auringosta ja lämpimästä taas vähäksi aikaa.


TYA-oppilaitos
toiminnanjohtaja 
Kai Lehto

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Tunnelmia kahden kuukauden jälkeen


Morjens!

Intensiivikurssimme täällä Potchefstroomissa alkaa uhkaavasti lähennellä loppuaan. Kahdeksaan viikkoon on mahtunut niin paljon mielenkiintoista uutta tietoa, että pää on välillä meinannut mennä sekaisin. Viimeisten viikkojen aikana yksittäiset asiat ovat kuitenkin nivoutuneet luontevaksi kokonaisuudeksi.  On ihme jos tulevat asiakkaamme eivät saa meistä mitään irti!


Kuluneen viikon pienryhmäohjaukset olivat erittäin opettavaisia ja antoisia. Systeemi oli toimiva, kun ensin suunnittelimme ohjelman paperille ja palautimme ne etukäteen. Paperiversion tekeminen osoittautui yllättävän raskaaksi, vaikka kaikkia asioita en siinä vaiheessa vielä osannutkaan täysin oikeaoppisesti kirjata ylös.

Omalle kohdalleni osui liikkuvuustreeni, jonka taustatietojen keräämiseen ja suunnitteluun tartuin innoissani. Odotin ohjausta kovasti ja ohjaus meni ainakin omasta mielestäni ihan rennosti.  Ohjauksen jälkeen oli hienoa saada palautetta niin opponoijalta, kouluttajilta kuin myös muilta kurssilaisilta. Nyt on takataskussa uusia ideoita ja vinkkejä, millä tavoin tulevista ohjauksista saataisiin entistä parempia!

 
Kurssi on antanut meille hyvät pohjat toimia pian Personal Trainereina. Anatomian hallitseminen, fysiologisten toimintojen ymmärtäminen, liikuntapsykologia, kinesioteippauksen perussäännöt, klassisen hieronnan otteet näin muutamia mainitakseni. Onhan siinä perustietopohjaa! Innolla odotan jo Suomessa odottavaa harjoitusasiakasta, jonka kanssa pääsemme heti kokeilemaan miltä asiakassuhde tuntuu. Tavoitteenamme on suunnitella hänen tavoitteidensa mukainen ohjelma kahdeksi kuukaudeksi sekä treenata yhdessä hänen kanssaan vähintään kerran viikossa. Käytännön työtä odotellessa!


Urheilun suurkuluttajalle Potchi on osoittautunut oikeaksi paikaksi päästä näkemään läheltä myös huippu-urheilijoiden treenejä. Yhtäkkiä puun takana on vilahtanut hieno pomppu, kun korkeushypyn olympiavoittaja Tshitsherova hioi ponnistustaan, kovat kyykkyraudat takasi kiekonheiton olympiavoittaja Kanter ja maailman nopein valkoinen mies Lemaitre vain suhahti sulavasti ohi.


Unohtaa ei tietenkään sovi meidän omia sinivalkoisia urheilijoitamme: täällä hyvissä olosuhteissa ovat treenaamassa myös keihäänheittäjiemme lisäksi niin juoksijoita, korkeushyppääjiä, seiväsmies ja moukarimies. 
Naapurimökin Zelezny ja Vesely.
 

Aivan vierestä olen päässyt seuraamaan myös kovaa kestävyysharjoittelua, kun kämppikseni Johanna on maratoonarina näyttänyt hyvää esimerkkiä kurinalaisesta ja määrätietoisesta harjoittelusta. Tässä ympäristössä oma treenimotivaatio ei voi kuin kasvaa – toivo elää, että loppuvuodesta pystyn itsekin palaamaan kilpalavoille pitkän loukkaantumistauon jälkeen.
 

Kohta on suunnattava katse taas Joulupukin naapuriin Napapiirille, vaikka kovasti tahtoisin jäädä myös tänne. Etelä-Afrikka on antanut minulle myös koulutuksen ulkopuolella paljon – takana on huikeita reissuja niin townshippiin kuin Cape Towniinkin, lastenkotivierailusta laskuvarjohyppyyn ja ovathan käsissäni olleet niin jellonanpennut kuin alligaattorin poikanenkin. Yksi hienoimpia ja nyt jo arkisimpia kokemuksia ovat myös iltaiset venyttelyt kirkkaan tähtitaivaan alla mangustien hiippailessa muutaman metrin päässä.

Erilaiset ihmiset ovat rikastuttaneet omaa maailmankuvaani ja mikä tärkeintä, olen oppinut paljon myös itsestäni. Uskomaton reissu, kestohymy on löytänyt tiensä kasvoilleni.


Vielä on onneksi muutama päivä aikaa nauttia kurssitovereiden seurasta ja sen aion totisesti tehdä. Tiedä sitä mihin seikkailuihin tässä vielä ehtii: tämän päivänen iltalenkkikin muuttui yhtäkkiä extremeksi, kun luultua polkua ei löytynytkään. Sitä tuli sitten taivallettua puoli tuntia kunnon pöheikössä, liukasteltua padolla ja luikittua vahtikoiria karkuun. Onneksi upeat maisemat ja vieno auringonlasku eivät laskeneet mielialaa hetkeksikään!
 

Suuret kiitokset upeista viikoista kaikille kouluttajillemme sekä ihanille kurssikavereilleni! J

 

-          Marika